Porvoon merialueen yhteistarkkailun vuosiraportti on totuttuun tapaan julkaistu ja se löytyy Porvoon veden verkkosivuilta
Porvoon edustan merialueen tilaa ja jätevesien vesistövaikutuksia seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna, jossa ovat mukana Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo, Neste Oyj, Borealis Polymers Oy, Ineos Composites Finland Oy, BEWI RAW Oy ja Porvoon energian Tolkkisten voimalaitos. Tarkkailua on tehty jo vuodesta 1965 ja tuloksista laaditaan vuosittain raportti Kymen vesi ja ympäristö ryn toimesta.
Vuonna 2021 tarkkailu toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana. Tarkkailualueelle laskevat Porvoonjoki ja Mustijoki muodostavat suurimman osan alueelle tulevasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta etenkin virtaamahuippujen aikana. Vuonna 2021 jokien merialueelle tuoma kuormitus muodosti edellisten vuosien tapaan yli 95 % alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta. Kiintoaineen osalta lähes kaikki kuormitus tuli jokien mukana. Jokien jälkeen seuraavaksi eniten fosfori- ja COD -kuormitusta tuli Kilpilahden laitoksilta. Typpikuormituksen osalta Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo oli suurin yksittäinen pistekuormittaja. Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia. Raportin tuloksista on laatinut myös Kymen vesi ja ympäristö ry.
Vedenlaadun kehitys pidemmällä aikavälillä osoittaa, että ravinneainepitoisuudet ovat hieman vähentyneet, eli rehevyys on vähentynyt alueella vuosien 1993–2021 välisellä ajalla. Kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus olivat vuonna 2021 edellisvuotta pienempiä. Liukoisten ravinteiden osalta vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta. Vuonna 2021 fosfaattifosforipitoisuus oli huomattavasti alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Keskimääräiset ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet vuodesta 2011 lähtien selkeästi 2000-luvun alkua pienempiä. Klorofylli-a – pitoisuus on vaihdellut paljon vuosien välillä, mutta trendi on laskeva. Klorofyllipitoisuus on vuosina 2018–2019 ollut erityisen korkea, johtuen lämpimistä kesistä. Vuosina 2020 ja 2021 avovesikauden keskimääräinen klorofylli-a pitoisuus oli kuitenkin merkittävästi pienempi.